Fani & Heta

Tulipahan tämäkin taito viimein opittua! Serkkuni näytti mulle yksi päivä miten mikäkin toimii ja oon siitä asti kuvannut (tai ainakin yrittänyt) manuaalisilla täysin. Käytän Nikonin M-tilaa, jossa säädän itse suljinajan ja aukon. En oo ehtinyt kunnon kuvaussessiota vielä pitämään, lähinnä vain pikaisia kuvanottoja koulun jälkeen. Mutta tässä pari niistä, huomioikaa myös että Fanin 3v-postauksessa kuvat myös manuaalisilla otettu! :) Keväisiä (vihreitä) päiviä odotellessa... Mitäs pidätte muuten uudesta ulkoasusta? Tuntui, että olin kyllästynyt siihen vanhaan malliin, ja kun Blogger julkaisi uusia malleja, ihastuin tähän hieman erilaiseen malliin. Lukijapalkkia en vielä saanut, joku bugi esti sen tuomisen, eli se sitten myöhemmin. Pahoittelut myös ylimmän postauksen kuvan huonosta laadusta, jostain syystä Flickristä siirrettäessä kuvien laatu todella huono aluksi, mutta blogin puolella ihan normaali. Kuitenkin tuossa ylimmässä postauksessa se sitten taas huononee. Ti

Onko siitä jo 3 vuotta, kun tää tohelo tuli meidän elämään?

Ajattelin laittaa tänne nyt edes parin viikon kuvia, kun ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut. Oon itse ollut tosi kiireinen, paljon pelejä ja harkkoja. Ja niiden jälkeen on taas niin väsynyt, että ei sitten enää mitään oo jaksanu tehdä. Mutta kuvaamassa oon käyny, ja voisihan ne tänne bloginkin puolelle päästä ;D Ainut mistä voisin vähän kirjoittaa, on se että olimme mökillä hiihtolomalla. Närpiössä oli kaunis sää, ja kävimme jäällä kävelemässä. Piskit tykkäsi tosi kovaa, kun sai vähän rallatella pitkin poikin. Kyllä se on vain kiva kattoa kaksikon riemua! Niin se vaan tyhjentää koiran pääkoppaa vaan kun saa juosta niin kovaa kuin lähtee. Oli siinä kyllä naurulla pidättelemistä yhdessä kohtaa, kun Famppa jahtasi Hetaa, aina kun raukka oli saamassa toista kiinni, niin luisui ohi :D Toivotaan vaan vielä, että lumi sulaisi pois pian! Ei kukaan jaksa näitä liukkaita kelejä...

Kuvat otettu 10.2 Fanin kanssa oon miettinyt tätä koulutuspuolta vähän uusiksi. En koe "jätä"-käskyn olevan enää kovin hyvältä vaihtoehdolta kuulostava, sillä luin eräästä blogista toisenlaisesta mallista. Sitä kutsutaan käsitargetiksi, eikä se ole mitenkään vaikealta kuulostava. Perusidea on, että koiraa opetetaan koskemaan käteen, ja sovelletaan se sitten esim. hihnassa ollessa ohituksiin. Tähän me tarvittais kyllä harjoitusta, kun täällä melkein keskellä ei mitään ei tule kovin usein ketään vastaan. Ei Hetassa se ongelma ole, vaan Fanissa. Kun Fani päättää lähteä, se on paljon vaikeampi pitää aisoissa, luonnollisesti. Välillä melkein hävettää kun tuo yks vaan vinkuu ja kiskoo. Siihen ei vaan saa silloin kontaktia, eikä sitä saa rauhoittumaan. Toivon mukaan tämä metodi saa näitä ohituksia edes vähän helpottumaan. Sen lisäksi opetellaan Fanin kanssa uutta temppua! Tempun idea on se, että Fani nojaisi jotain vasten, esimerkiksi kaatunutta puunrunkoa tai aita

When she was just a girl she expected the world But it flew away from her reach So she ran away in her sleep and dreamed of Para-para-paradise, para-para-paradise, para-para-paradise Every time she closed her eyes When she was just a girl she expected the world But it flew away from her reach and the bullets catch in her teeth Life goes on, it gets so heavy The wheel breaks the butterfly every tear a waterfall In the night the stormy night she'll close her eyes In the night the stormy night away she'd fly And dream of para-para-paradise Para-para-paradise Para-para-paradise She'd dream of para-para-paradise Para-para-paradise Para-para-paradise La-la-la-la-la-la-la La-la-la-la-la-la-la-la-la-la And so lying underneath those stormy skies She'd say, "Oh, oh, oh, oh, oh, oh I know the sun must set to rise" Pikku myrtsi :)♥ This could be para-para-paradise Para-para-paradise This could be para-para-para